Ruoka Balilla ei ole mitään erikoista taikka erittäin herkullista. Paikalliset syö pääosin riisiä tai nuudeleita eri muodoissa tai bakso-keittoja. Bakso tarkoittaa lihapullia ja ne tarjoillaan keiton muodossa, missä on sitten muitakin lisukkeita. Bakso-keittoja saa kadulta pikkukärryistä ja ne syödään seisaaltaan / katukivityksellä istuen. Itse en ole baksoa maistanut, mutta riisiä on syöty senkin edestä! Ja tuntuu, että muutama kilokin riisistä on tullut, kun ei se nyt maailman terveellisintä ole. Ruuan hintataso Balilla on hieman korkeampi entä muualla Kaakkois-Aasiassa, mutta huomattavasti halvempaa entä Suomessa. Paikallisten tyypillinen nasi goreng ayam (fried rice with chicken) maksaa halvoissa warungeissa n.8-12 000rp eli vähän alle euron. Tämä on itselle tullu kaikista tutuimmaksi. Udayanan yliopiston lähellä Denpasarissa on tosi hyvä pieni warung (ruokapaikka), missä käydään yleensä lounaalla. Sieltä saa nasi goreng ayamin 8 000 rupialla eli n. 60-70sentillä.
Itse asun täällä Kerobokanissa, niin on tullut sitten testailtua lähimmät ruokapaikat. Ulkona syöminen on muutenkin halvempi vaihtoehto entä kalliiden ruoka-ainesten ostaminen marketeista. Ruokakauppaankin kuluu tietenkin rahaa (aamupala,välipala,iltapala-tarvikkeet) ja viikossa sinne uppoaa melkeinpä yhtä paljon rahaa entä Suomessa. Meidän kadun varrella (Jalan Umalas II) on muutamia ruokapaikkoja, Pizza Tuka on melko kallis pizzapaikka, n.6-9€, sitten on Warung Umalas, mistä saa suhteellisen hyvää ruokaa 2-5 eurolla. Oma lemppari sieltä on royal club sandwich (35 000rp), mihin tulee voileivän väliin kaikkea munasta pekoniin ja salaatista tomaattiin. Ja kylkeen tulee myös lohkoperunoita. Kerobokanissa Jalan Raya Semerillä on myös hyviä ruokapaikkoja, esimerkiksi Warung Praba, mistä saa ihan hyvää paikallista ruokaa ja heidän listoiltaan löytyy myös eurooppalaista, kiinalaista ja thaimaalaistakin. Täällä nasi goreng ayam maksaa 12 000rp eli noin euron. Muut ruuat on noin 20-30 000rp eli parisen euroa. Prabasta saa myös TODELLA hyvi ä tuoteita mehuja, oma lemppari on mangomehu. Samalla kadulla parin sadan metrin päässä on meksikolainen tacopaikka La Libre, mistä saa huippuhyviä tacoja! Kannattaa käydä testaamassa :P Tacot maksaa 45-50 000rp eli n.4euroa ja valinnan varaa löytyy; kasvistacot, kanatacot, naudanliha-tacot jne.
La Libren lähellä on myös huippuhyvä pizzapaikka Pizza Boy, minkä flyereita voi nähdä ympäri Kerobokania "give a pizza boy a chance" ja mehän annoimme sille mahiksen viime maanantaina ja se kannatti! Pizzat oli hyvän kokoisia ja niin herkullista. Hintataso on keskiverto, n.40-60 000rp per pizza eli n.4-5euroa.
Paras buffet missä ikinä olen ollut on Kutalla SkyGardenin- klubin buffet, joka päivä auki 17.00-22.00. Ja hinta buffetille on 50 000rp eli 4€. Sieltä saa lasagnea, tacoja, makkaraa, perunamuusia, hampurilaisia, vartaita, salaattia jne. Ainut huono puoli on, että juomat on sitten melko kalliita kun ruoka on noin halpaa. Pieni limsa maksaa melkein 2euroa ja vesi 1,20€.
Kerobokanin Lio Squaren vieressä on pari ruokapaikkaa, mitä suosittelen kaikkien välttävän. Warung Murah ei ole nimensä arvoinen (murah= halpa). Siellä ruuat seisoo lasisessa vitriinissä, mistä osoitellaan mitä halutaan lautaselle ja tarjolla on erilaisia lihoja ja kasviksia. Itse otin lihaa riisin kanssa ja pienen kokiksen niin tuli maksamaan yli 5 euroa. Tämän tasoiselle paikalle tuo oli todella kallista ja ruoka oli kylmää ja mautonta. Murah-paikan vastapäätä on kreikkalainen warung, missä tarjoillaan maultaan ihan OK- ruokia, mutta annoskoot on naurettavan pieniä eikä niillä lähde nälkä. Viimeksi otin sieltä lihapullat ranskalaisilla ja salaatilla, niin sain tasan tarkkaan 4 lihapullaa, 7 pientä ranskalaista ja pari salaatinlehteä. Lounaalla tämä paikka ehkä menettelee, mutta älkää ikinä hakeko sieltä päivällistä nälkäsinä.
Seminyakissa ja Legianilla on myös hyviä ruokapaikkoja, mutta ne on sitten myös hintatasoltaan sen mukaisia ja enimmäkseen hienoja ravintoloita, missä turistit viihtyy. Kutalla Poppies Lane II- kadulla Alleycats- nimisessä ravintolassa/baarissa on Balin parhaat lihapullat! Siellä tarjoillaan ruotsalaisia lihapullia perunamuusilla eikä tämä herkkuannos maksa kuin 35 000 (2,80€). Listalta nämä kuuluisat lihapullat löytyy nimellä Köttbullar - kotoista!
keskiviikko 14. marraskuuta 2012
perjantai 2. marraskuuta 2012
Yogyakarta, Jaava 30.10 - 2.11.
Tiistai-aamuna herätyskello soi 3.30AM ja oli aika lähteä syyslomareissuun pois Balilta viereiselle saarelle, Jaavalle. Menomatka sujui todella hyvin, taksikuski tuli ajoissa hakemaan villalta ja pääsinkin 30minuutissa koti-ovelta lentokentällä oikealle portille. Balin lentokentällä pitää maksaa 150 000 rupiaa "maastapoistumismaksu" mikä on vähän yli 10€ ja Indonesian sisäisistä lennoista pitää pulittaa lentokenttämaksu 40 000 rupiaa (n.3€). Lento Yogyakartaan aka Jogjaan kesti vähän yli tunnin ja mua oltiin jo nimikyltin kanssa odottamassa Jogjan kentällä hostellin puolesta.
Majoituin Yogyakarta Backpacker- hostelliin, millä oli toinenkin nimi: Casa Raffles. Löysin tämän hostellin netin kautta, kun googletin cheap hostels yogyakarta ja lonely planetin sivuilta taisin varata sitten sen hostellin. Ilmainen lentokentältä haku oli ehdoton plussa, vaisinkaan kun en tiennyt missä hostelli sijaitsee niin eipä tarvinnut itse lähteä suunnistaan heti aamutuimaan (lento oli Jogjassa paikallista aikaa 6.10AM). Hostellissa ei majoittunut ketään muuta mun kans samaan aikaan ja mää kuiteskin olin siellä 3 päivää. Ilmastointi oli hyvä ja sain nukkua siispä yksin 6hengen dormissa, mistä olin yhden paikan varannut. Peittoja sängyissä ei ole, mutta onneksi muita asukkeja ei ollut niin otin sitten toisen sängyn lakanan peitoksi. Illalla/yöllä liikennemelut kuuluivat huoneeseen erittäin hyvin ja lähellä taisi olla joku moskeijakin kun rukoushöpinää kuului myös. Ja suihku oli kans mielenkiintoinen - sellainen pieni käsisuihku vessanpöntön vieressä pienessä vessassa. Mutta kyllä se asiansa ajoi ja tuli puhtaaksi! Hostellin sijainti oli melko huono, sai kävellä aika pitkästi pääkadulle, missä oli kaikki ruokapaikat ja shoppailumahdollisuudet. Hinta oli ehkä ainoa positiivinen asia hostellista, se oli 60 000 rupiaa yöltä mikä on noin 5€. Mutta jos haluaa matkustaa Yogyakartaan, niin suosittelen majoittumista Malioboro- kadulle tai sen lähelle.
Jogja kaupunkina ei ollut mitenkään erityisen hieno eikä turisteille siellä ole juurikaan nähtävää muuta kuin Malioboron ostoskatu ja maailman suurin buddhatemppeli Borobudur sijaitsee n.2 tunnin bussimatkan päässä kaupungista. Itse menin paikallisten busseilla, sillä halusin säästää rahaa. Busseja piti vaihtaa Jomborin pääteasemalla ja sitten vielä pysähdyttiin jossain Jomborin ja Borobudurin välilläkin ja piti odottaa n.20min bussin lähtöä siinä. Menopaluu matkat Jogjan kaupungista Borobudurille ja takaisin tuli maksamaan n.5€, mutta Borobudurin temppelille sisäänpääsymaksu on järjettömän suuri verrattuna muihin nähtävyyksiin/temppeleihin. Normaali sisäänpääsymaksu sinne on 20$, mutta sain opiskelija-alennuksen (hox, ottakaa opiskelijakortti mukaan!) niin jouduin pulittaan 95 000 rupiaa eli noin 8€. Ja hintavertailun vuoksi: kuuluisalle Tanah Lotin temppelille Balilla sisäänpääsymaksu on 20 000 rupiaa eli alle 2€. (Ja Bali on vielä kalliimpi paikka entä Yogyakarta.) Ja muistakaa myös, että Jaavalla pääuskonto on islam ja pakatkaa vaatteetkin sen mukaisesti. Itse erehdyin ottaan mukaan vaan shortseja, toppeja ja t-paitoja niin sainhan minä hieman katseita vaisinkin juuri niissä paikallisten busseissa!
Ostosmahdollisuudet olivat ainakin mun mielestä hyvät :) Kävin Yogyakartan sikaritehtaalla ostamassa sikariboxin joululahjaksi mun isälle, sellainen aika iso puinen sikarilaatikko maksoi n.30 euroa ja se oli paikan isoin, hienoin ja kallein, että saa kyllä halvemmallakin. Pienemmät rasiat oli sitten n.9-10euroa. Malioboro- kadulla on paljon erilaisia vaate-, kenkä-, käsityö-..ym putiikkeja ja tulijaisia varmasti löytyy! Malioboro- kadulla myös sijaitsee tämä yks tosi hieno ostoskeskus, mistä löytyy länsimaalaisia merkkejä, kuten Guess, BodyShop, Marc O'Polo ja niin edelleen. Itse ostin Guessin -70% alesta (!!!!) siskolle ja itselleni käsilaukut.
Ruokapaikkoja ja internetkahviloita löytyy oikeastaan vain Malioboro-kadun varrelta tai Soswirayan- kadulta joka poikkeaa Malioboro-katua. Internet- kahvilassa, missä minä istuskelin joka ilta, tunti maksoi 7 000rupiaa eli n.60senttiä. Jogjassa ei myöskään ollut paljon turisteja ja paikalliset haluavatkin haastatella ja ottaa yhteiskuvia ja niin edelleen. Minunkin pituutta monet paikalliset ihmettelivät (173cm) ja olinkin oikeastaan kaikkia paikallisia pitempi :D Vaikka Jogja olikin ihan OK paikka, oli ihana palata takaisin kotiin Balille!! :) Nyt sitten vielä 2 syyslomapäivää ja maanantaina 5.11 alkaa taas koulu.
Tässä vähän kuvamateriaalia Jogjasta
Majoituin Yogyakarta Backpacker- hostelliin, millä oli toinenkin nimi: Casa Raffles. Löysin tämän hostellin netin kautta, kun googletin cheap hostels yogyakarta ja lonely planetin sivuilta taisin varata sitten sen hostellin. Ilmainen lentokentältä haku oli ehdoton plussa, vaisinkaan kun en tiennyt missä hostelli sijaitsee niin eipä tarvinnut itse lähteä suunnistaan heti aamutuimaan (lento oli Jogjassa paikallista aikaa 6.10AM). Hostellissa ei majoittunut ketään muuta mun kans samaan aikaan ja mää kuiteskin olin siellä 3 päivää. Ilmastointi oli hyvä ja sain nukkua siispä yksin 6hengen dormissa, mistä olin yhden paikan varannut. Peittoja sängyissä ei ole, mutta onneksi muita asukkeja ei ollut niin otin sitten toisen sängyn lakanan peitoksi. Illalla/yöllä liikennemelut kuuluivat huoneeseen erittäin hyvin ja lähellä taisi olla joku moskeijakin kun rukoushöpinää kuului myös. Ja suihku oli kans mielenkiintoinen - sellainen pieni käsisuihku vessanpöntön vieressä pienessä vessassa. Mutta kyllä se asiansa ajoi ja tuli puhtaaksi! Hostellin sijainti oli melko huono, sai kävellä aika pitkästi pääkadulle, missä oli kaikki ruokapaikat ja shoppailumahdollisuudet. Hinta oli ehkä ainoa positiivinen asia hostellista, se oli 60 000 rupiaa yöltä mikä on noin 5€. Mutta jos haluaa matkustaa Yogyakartaan, niin suosittelen majoittumista Malioboro- kadulle tai sen lähelle.
Jogja kaupunkina ei ollut mitenkään erityisen hieno eikä turisteille siellä ole juurikaan nähtävää muuta kuin Malioboron ostoskatu ja maailman suurin buddhatemppeli Borobudur sijaitsee n.2 tunnin bussimatkan päässä kaupungista. Itse menin paikallisten busseilla, sillä halusin säästää rahaa. Busseja piti vaihtaa Jomborin pääteasemalla ja sitten vielä pysähdyttiin jossain Jomborin ja Borobudurin välilläkin ja piti odottaa n.20min bussin lähtöä siinä. Menopaluu matkat Jogjan kaupungista Borobudurille ja takaisin tuli maksamaan n.5€, mutta Borobudurin temppelille sisäänpääsymaksu on järjettömän suuri verrattuna muihin nähtävyyksiin/temppeleihin. Normaali sisäänpääsymaksu sinne on 20$, mutta sain opiskelija-alennuksen (hox, ottakaa opiskelijakortti mukaan!) niin jouduin pulittaan 95 000 rupiaa eli noin 8€. Ja hintavertailun vuoksi: kuuluisalle Tanah Lotin temppelille Balilla sisäänpääsymaksu on 20 000 rupiaa eli alle 2€. (Ja Bali on vielä kalliimpi paikka entä Yogyakarta.) Ja muistakaa myös, että Jaavalla pääuskonto on islam ja pakatkaa vaatteetkin sen mukaisesti. Itse erehdyin ottaan mukaan vaan shortseja, toppeja ja t-paitoja niin sainhan minä hieman katseita vaisinkin juuri niissä paikallisten busseissa!
Ostosmahdollisuudet olivat ainakin mun mielestä hyvät :) Kävin Yogyakartan sikaritehtaalla ostamassa sikariboxin joululahjaksi mun isälle, sellainen aika iso puinen sikarilaatikko maksoi n.30 euroa ja se oli paikan isoin, hienoin ja kallein, että saa kyllä halvemmallakin. Pienemmät rasiat oli sitten n.9-10euroa. Malioboro- kadulla on paljon erilaisia vaate-, kenkä-, käsityö-..ym putiikkeja ja tulijaisia varmasti löytyy! Malioboro- kadulla myös sijaitsee tämä yks tosi hieno ostoskeskus, mistä löytyy länsimaalaisia merkkejä, kuten Guess, BodyShop, Marc O'Polo ja niin edelleen. Itse ostin Guessin -70% alesta (!!!!) siskolle ja itselleni käsilaukut.
Ruokapaikkoja ja internetkahviloita löytyy oikeastaan vain Malioboro-kadun varrelta tai Soswirayan- kadulta joka poikkeaa Malioboro-katua. Internet- kahvilassa, missä minä istuskelin joka ilta, tunti maksoi 7 000rupiaa eli n.60senttiä. Jogjassa ei myöskään ollut paljon turisteja ja paikalliset haluavatkin haastatella ja ottaa yhteiskuvia ja niin edelleen. Minunkin pituutta monet paikalliset ihmettelivät (173cm) ja olinkin oikeastaan kaikkia paikallisia pitempi :D Vaikka Jogja olikin ihan OK paikka, oli ihana palata takaisin kotiin Balille!! :) Nyt sitten vielä 2 syyslomapäivää ja maanantaina 5.11 alkaa taas koulu.
Tässä vähän kuvamateriaalia Jogjasta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)